Maaseudun tulevaisuuden pohdintaa valtakunnallisessa seminaarissa

Julkaistu Kesäkuussa  2011 Korvesta ja valtateiltä -uutiskirjeessä

Onko arjen turvaaminen kylillä yhteisöllinen tehtävämme?
Elma-mummon ja Tauno-vaarin nuoruus kului turvallisessa kyläyhteisössä, suvun ja naapureiden huomassa. Naapurissa pistäytyminen ilman asiaa oli ihan normaalia ja jokapäiväistä. Me elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa arvomaailma ja yhteiskunnan vaatimukset ovat muuttuneet ja kylissäkään yhteisöllinen huoma ei ole enää päivänselvyys. Vaikka tiedämme toisemme, emme välttämättä tunne toisiamme niin, että pystyisimme reagoimaan tilanteiden äkillisiin muutoksiin. Siksi arjen hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisen tulee olla yksi yhteinen tehtävämme.

Ikäihmisten pärjääminen ja lapsiperheiden viihtyminen kylillä on usein pienistä asioista kiinni.  Jotta voisimme luoda kylistämme elinkelpoisia ja vetovoimaisia asuinympäristöjä, on hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen yksi oleellisimmista kyläyhteisöjen tehtävistä.  Se on myös etuoikeus, sillä kylillä toimiessamme pääsemme lähelle ihmistä, Sinua ja minua.  Voimme pureutua asioihin, joihin viranomais- ja koppalakki turvallisuus ei pysty tarttumaan.

Arjen turvallisuuteen liittyvät asiat koskettavat meitä jokaista, vauvasta vaariin.  Siksi meidän jokaisen on annettava oma panostuksemme kyläyhteisössämme olevien ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Kylillä toimii useita järjestöjä kyläyhdistysten lisäksi ja jokaisella järjestöllä on oma roolinsa tässä työssä.

Kylillä, ja varsinkin pienillä kylillä, arjen turvaaminen voidaan hoitaa järjestelmällisesti, koska pienehköissä yhteisöissä arjen turvallisuustyö voidaan viedä ihan yksilötasolle. Kylän tehtävänä on selvittää asukkaidensa turvallisuusriskit. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että talouskohtaisesti mietitään, ovatko asukkaiden turvallisuuteen liittyvät asiat kunnossa. Näitä voivat olla mm. pihatien aukipitäminen, polttopuiden tekeminen tai jutteluseuraa edes joskus. Tämän työn jälkeen kylät yhteistyössä järjestöjen, kunnan ja viranomaisten kanssa miettivät, kenen tehtävä on kyseisten palveluiden tuottamisen vastuu ja miten palveluiden järjestäminen onnistuu.

Tässä on mahdollisuus hakea kyläkohtaisia toimintamalleja tai koko aluetta koskettavia ratkaisuja. Tärkeintä kuitenkin on, että kaikki alueen ihmiset tulevat huomioon otetuksi eikä kukaan tai mikään kylän alue jää ns. turvallisuuskartoituksen ulkopuolelle.

Mikään kylä ei ole liian pieni ottamaan turvallisuuskartoitusta vastuulleen, päinvastoin. Kyläläisillä on paljon kirjoittamatonta tietoa alueensa ihmisistä, jota voidaan hyödyntää kartoituksen tekemisessä. Suunnittelun jälkeinen varsinainen turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen kohdentuva työ on kuitenkin usein liian iso työ kylälle. Kylien resurssit ovat vähäiset, niin ajan kuin tekijöidenkin osalta, ja usein järjestämisvastuu on lain mukaan kunnalla. Ilman resursseja eivät kylät ja järjestöt pysty tekemään itsenäisesti tätä työtä, mutta yhteistyössä kuntien ja viranomaisten kanssa on mahdollisuus rakentaa toimiva toimintamalli. Kylien tekemä kartoitustyö palvelee kuntia ja viranomaisia, koska siinä on ns. inhimillinen kosketus kylien ihmisiin.

Kuntien kiristynyt taloustilanne on johtanut siihen, että kyliltä ja syrjäisiltä seuduilta ovat palvelut kadonneet lähes kokonaan. Kuntaliitosten myötä palvelut ovat siirtyneet entistä kauemmas.  Ihmisten halu asua maaseudulla tuo eteen tilanteen, jossa naapuriapu nousee arvoon. Naapurista huolehtiminen, pienten aputöiden tekeminen ja omien kansalaistaitojen ylläpitäminen ovat tulevaisuuden arvoja, jotka osallistavat meidät kaikki yhteiseen työhön! Naapuriapu ja kylien turvallisuustyö luo uusia mahdollisuuksia maaseudulla asumiseen. Ottakaamme nämä työkalut käyttöömme ja rakentakaamme yhteistyössä maaseutua, jossa on turvallista elää. Työkaluja tähän työhön löytyy www.kylatoiminnantuki.fi sivuilta

Kirjoittaja: Eija Leppäjärvi
TAATUSTI TURVASSA – huolehtiva kyläyhteisö